Selective Logging Can Benefit Some Wildlife Species

"see photo"

14.05.2003 Päiväntasaajalla, saavuttu eteläiselle pallonpuoliskolle.

Lankkusahausta kehittämässä Afrikkalaisessa luonnonmetsissä

Melkein tragikoomiselta näyttää miten kovasti köyhien lankkusahureiden (fundien) pitää ponnistella pysyäkseen niin köyhinä kuin ovat. Perusteluna väitteelle on, että raaka-aineen (tukin) arvo on varmuudella korkeampi ennen sahausta kuin sahauksen jälkeen, saaduilla mitä lie lankuilla ei ole paljoa arvoa suljetuilla markkinoilla. Etenkin kun sitten varastoinnissa pilataan loppukin arvokkaasta materiaalista jättämällä sahatut kappaleet tiiviisti yhteen ilman ilmarakoja. Sahauksen tarkoituksen ymmärtää kuitenkin paremmin kun ottaa huomioon että maassa ei juurikaan ole pääomia ainakaan sahakoneisiin sijoittamiseen, eikä toisaalta tieto-taitoa saati vastuullisuutta niitten pyörittämiseen. Lisäksi on huomioitava olosuhteet mistä puuta korjataan. Tässä maassa Afrikan sydämessä on noin 0,7 miljoonaa valtion omistamaa metsähehtaaria jotka ovat osoitettu metsätalouskäyttöön. Alueet sijaitsevat kaukana vaikeakulkuisissa maastoissa joissa on kannolta matkaa lähimmälle tielle tai vesireitille jopa viisi kilometriä. Ymmärrettävää on ettei pelkällä miesvoimalla pään päällä siirry kovin suuret puunkappaleet. Lisäpiirteenä on alhainen korjuumäärä hehtaarilta, eli kestävä hakkuusuunnite sallii hehtaarilta vain muutaman puun korjuun, joista sitten tulee yhteensä ehkäpä 30 mottia jos kaikki korjattaisiin. Kasvuhan on trooppisella ylämetsällä (Tropical High Forest) vaatimaton; vain noin kuutio hehtaarille vuodessa, josta arvopuuta korjattavaksi asti vain noin 0,3-0,6 kuutiota/ha. (....ja sitten puhutaan hitaasta puunkasvusta Suomessa.....)

Edellä mainituista kahdesta seikasta johtuen jotka vaikuttavat suoraan puunkorjuun kannattavuuteen (laadun aleneminen sekä lähikuljetusongelma) voi vetää johtopäätöksen, että kannattavaa metsätaloutta ei juurikaan voi olla ilman teitä. Eli hakkuukäyttöön osoitetuille metsäalueille pitäisi saada metsätieverkosto joka olisi kuitenkin suljettavissa. Suljettavissa siksi että se ehkäisisi alueelle tunkeutumista varastamis- tai asumistarkoituksessa.

Kaukana ei ole myöskään johtopäätös tehdä suositus lankkusahauksen lopettamiseksi kokonaan. Puolustajat sanovat lankkusahauksella olevan tärkeän työllistävän merkityksen, mahdollistaen köyhien osallistumisen puunjalostukseen mahdollistaen näin puulle jonkinlaisen kantohinnan, lisäksi ratkaisee lähikuljetusongelmat sekä toteuttaa ”pehmeän metsähoidon”. Vastaväitteinä voisi esittää, että työllistävä vaikutus on erittäin pieni (esim. Budungon alueella on 32 sahaajaa kun alueella vastaavasti on 496.000 asukasta. Kaiken lisäksi joka alueella missä sahataan, varsinaiset sahurit tulevat alueen ulkopuolelta koska kukaan paikallinen ei suostu niin raskaaseen työhön olemattomalla palkalla (~15 dollaria kuussa / 30 työpäivää) sekä lisäksi nykypäivän standardien mukaan elämiseen primitiivisissä olosuhteissa käärmeitten ja malariasääskien armoilla, (kolme kuukautta putkeen pressun alla nukkumista metsässä), joka on vielä sosiaalisestikin stressaavaa ja monenlaisten pelkojen hallitsemaa (mitä on pimeässä metsässä, mitä tapahtuu kotona jne.). Lisäksi voidaan huomiota että joka alueella olisi metsähoitotöitä vaikka miten paljon jos vain metsäpolitiikka saataisiin kuntoon. Eli köyhille olisi alueilla metsätöitä käytännössä rajattomasti, kyse onkin rahanpuutteesta eikä työn. Palkanmaksu, kuka maksaa metsänhoito- ja vastaavista töistä. Pääoma-vapaa yrittäminen lankkusahauksessa on käytännössä totta, mutta vaikeaa on keksiä järkeenkäypiä perusteluja työlle jonka lähtökohta on tuloksia arvokkaampi. Pehmeästä metsänhoidosta voidaan olla montaa mieltä, totta kuitenkin etteivät miehet pysty niin maastoa rikkomaan kuin väärinkäytetty caterpillari tai vastaava, mutta on kuitenkin huomioitava myös suunnaton puuraaka-aineen hukka jonka lankkusahaus aiheuttaa. Ensinnäkin puut kaadetaan menetelmällä tyvestä poikki kirveellä jossa kaatumisen jälkeen määritellään kaatosuunta. Kantokorkeus on normaalisti 1-2 metriä jonka lisäksi joudutaan tyvi vielä tumppaamaan eli sahaamaan 1-2 metriä pois vaurioitunutta puuta, eli yhteenvetona ennen ensimmäistä tukkia ollaan menetetty jo pahimmillaan 4 metriä parasta ja paksuinta tukkia. Tämän jälkeen irrotetaan normaalisti kaksi tukkia joiden pituus perustuu lähinnä kuljetukseen, eli korreloituu k-auton lavan pituuteen. Sen jälkeen kaikki loppu jätetään metsään eli käytännössä alle 50 sentin läpimitat ovat hakkuutähdettä. Tähän toimintaan yllyttää myös tilavuuteen perustuva rojalti-maksu valtiolle, eli puusta maksetaan käyttöosuutta vastaava kuutiohinta, eli vain paras osa rungosta kannattaa sahata. Paljon mielekkäämpää olisi yksi tilavuuden perusteella määritelty hinta puulle joka kannustaisi käyttämään puuaines mahdollisimman tehokkaasti. Tätä taustaa vastaan jo ymmärtää että ”ympäristöystävällinen” lankkusahaus kaataa paljon enemmän puita kuin olisi tarpeen. Lisäksi kun huomioidaan huono tai jopa surkea kate huomioon ottaen olemattoman mittatarkkuuden ja huonon yleisen laadun voisi arvioida tarvittavan ainakin kahden puun kaato yhden sijasta. Maininta siitä että ”hakkuutähdettä” sitten hyödynnetään hiilentuotannossa on lähinnä puun tuhlauksen eri muoto. Paikallisella tietotaidolla hiilletyt miilut ovat lähinnä polttolaitoksia tuottaen lämpöä ja tuhkaa. Onneksi sentään metsäpalojen vaara ei ole suuri trooppisissa luonnonmetsissä. Lisätappioita aiheuttaa kuitenkin moottorisahan käyttökielto (ikään kuin puu tietäisi millä se katkaistaan), moottorisahalla saisi ”vaivattomasti” lyhyen kannon, suunnatun kaadon sekä mahdollisuuden käyttää samaa konetta (rip-sawing) lankunsahaukseen, jolloin voitaisiin paremmin hyödyntää nyt käyttämättä jäävät rungonosat sekä sahaustelineille liian painavat rungot. Lisäksi vähenisi riski sahaustelineen päälleromahtamisesta sekä työntekijöitten alle jäämisestä.

Nykyinen puunhankintasysteemi vaatii lankkusahureitten rekisteröintiä sekä lisenssin ostoa ennenkuin työt voi aloittaa. Tämä aiheuttaa sen ettei köyhillä ole varaa maksaa lisenssöintimaksua eli he jäävät käytännössä aivan ”business-miehen” armoille joka yleensä muun hyvän lisäksi on tehokkain puhuja ympäristössään lankkusahauksen puolesta perustellen asiaansa työntekijöitten eduilla!? Tämän lisenssöinnin erikoisuuksiin kuuluu edellytys jonka toteutuminen ei ole tästä maailmasta. On säädetty että jokainen pitsaw-business-mies (neljä sahaa, kahdeksan miestä) saa sahata 360 m3 vuodessa raakapuuta (määrä johon kukaan ei pysty, mainittakoon että Bushvynein alueella sallitusta noin 5000 motista (24000 ha) sahattiin 5-6 yrittäjän toimesta menneenä vuonna tilastojen mukaan 164 m3!) mutta tähän määrään sisältyy sitten yli puolentoista hehtaarin istutusvelvollisuus! Lisenssin ”etuihin” todella kuuluu että yrittäjän pitää istuttaa hehtaari metsää jokaista 200 mottia kohden jotka ovat oikeutettuja sahaamaan, sahasivat tai sitten eivät! Ei ole tästä maailmasta kuvitelma että he sen tekisivät, on vaikea ymmärtää että joku voi vakavissaan olla tällaisessa uskossa ja tehdä tilastoja miten metsää ”uudistetaan...”

Tämä metsässä työskentelevä ”köyhälistö” on vaikeaa koulutettavaa, ensinnäkin heillä ei ole aikaa, koska koko aika menee hengissä pysyttelemiseen. Lisäksi he eivät ole mitenkään opinhaluisia koulutushakuisia teoriitikkoja vaan työläisiä jotka lähtevät ja heti kun on vain tilaisuus mihin tahansa muuhun työhön jos ilmenee. Ja vaikkei ilmenisikään, niin porukka on kypsää kolmen kuukauden jätesäkissä asumisen jälkeen lähtemään pois metsästä ja uudet köyhät ovat tulossa tilalle ”uraputkeen”.

Lisäksi ongelmia tuottaa laiton puunhakkuu jolloin myöskään (samat) miehet eivät ymmärrettävistä syistä johtuen ole ”koulutuksen tavoitettavissa”. Sanotaan että 90 % sahatavarasta on tuotettu lankkusahoilla mitä on oman maan kotimarkkinoilla, lisäksi sanotaan että 90 % kaikesta tavarasta on tulosta laittomasta kaadosta! Mitään tarkkoja lukuja tai tutkimuksia ei oikein voikaan olla johtuen asian luonteesta. Varmaa on kuitenkin että osa laittomasta puusta tulee maan rajojen ulkopuolelta. Toisaalta maasta puun vienti on kiellettyä. Ainakin pyöreän puun. Perusteluna on työllistämisnäkemys ja muu vastaava häränsonta- (bull shit) juttu. Järjetöntä on menettää niin sekä määrässä että laadussa ”puunjalostuksessa” kun ilman sahausta saisi paremman hinnan isommasta määrästä vähäisemmällä työllä – kyllä tässä tapauksessa työnteon pitää olla itsetarkoitus? Puun viennin kieltäjät sanovat lisäksi puolustukseksi vientikiellolle ettei arvokasta puuta enää ole jäljellä ja nekin vähät luonnonsuojelualueilla eli kielletty kaatamasta. Kuitenkin Budongin erinomainen metsänhoitosuunnitelma määrittelee että seuraavan kymmenen vuoden aikana alueelta olisi korjattavissa esim. 100.000 kuutiota huippuarvokasta mahonkia. Tuntuu enemmän kuin tuhlaukselta sahata tämä määrä sudeksi ja sekundaksi johonkin paikalliseksi rakennustelineiksi ja kattoristikoiksi käytettäväksi. Kun pitäisi ottaa volyymi, sahatavaran tuotanto (perustamattomista) istutusmetsistä, ja jättää nämä parhaat luonnonpuut joko sellaisinaan vientiin, katkottuina asiakkaan mitoille tai sitten viiluttaa tehden (loput) liimapuuksi paikalliselle ”teollisuudelle” ja (sitten näin jalostettuna) vientiin. Mielenkiintoinen on tieto mitä paikallisesti tarkoittaa ”laiton” puunkaato. Länsimaalaiselle metsävaltion kasvatille se merkitsee jotain lainrikkomusta luontoa vastaan, kestävän kehityksen vaarantamista tai jopa metsän tuhoamista, täällä kyse on puulle määrätyn veron kiertämisestä. Jos vero (noin 30 % puun hinnasta) on maksettu, kaikki puun kaato (tarkoittaa KAIKKI) on sallittu. Eli yksityismetsissä oleva puu mielletään (valtion toimesta) valtion omaisuudeksi (myös istutettu) jonka saa ottaa käyttöön maanomistajan suostumuksella veronmaksamalla, mitään metsänhoidollista- tai luonnonsuojelullista näkökohtaa ei tarvitse huomioida! Valtion metsissä on onneksi toisin, eli EU:n rahoituksella on valtion metsiin luotu / ollaan luomassa erinomainen metsänhoitosuunnitelma joka on todella hyvä lähtökohta metsäluonnon suojelulle. Huomioitavaa on että maan varsinaisesti suojellut metsäalueet (vuorigorillojen ja simpanssien elinsijat) eivät ole kovin isot ja ovat vaaravyöhykkeessä jollei niitä ympäröiviä puskurivyöhykkeitä hoideta oikein ja kestävästi.

Perustuen konsultin pitkään ammatilliseen ja elämänkokemukseen, on mahdotonta uskoa, ettei ”laittomille hakkuille” voisi tehdä mitään niin haluttaessa. 95 % varmuudella ei maassa tapahdu sellaista systemaattista laitonta puunkorjuuta josta metsä- ja valvontaviranomaiset eivät olisi tietoisia tai jopa sekaantuneet. Kertomukset siitä miten päivisin työskentelevästä ryysyläisjoukosta tulee pimeinä yön tunteina tehokas kommandojoukkue joka kaataa, sahaa ja kuljettaa puut pois aamuun mennessä niin ettei kukaan tiedä mitään ovat kuin tarinoita "Liisa ihmemaassa".

Puun alkuperän dokumentointiin on avustajavaltioiden (EU, Norad etc.) myötävaikutuksella luotu kattava kontrollijärjestelmä joka on aukoton jos ihmiset (heikoin lenkki) eivät petä systeemissä (lahjonta). Puutavaran alkuperä varmistetaan metsässä, puu leimataan ja dokumentoidaan (valtion metsä sekä yksityinen puu) omilla koodeillaan. Maan infrastruktuurista sekä geologiasta johtuen on sitten helppoa ja vaivatonta valvoa kuljetuksia. Kaikkia (merkittäviä) teitä joita pitkin kuljetukset tapahtuvat voidaan valvoa helposti (esim. silloilla ja valvotaankin) ja tarkistetaan alkuperä. Systeemi on aukoton käytäntö ei. Teoriassa dokumentointi toimisi jo tänään, käytännössä se ei toimi. Varsinainen sertifiointi on kuitenkin vielä kaukana (ulkopuolisen riippumattoman tahon antama laatutakuu kestävästä metsänhoidosta jossa paikallisten ihmisten edut ovat otettu huomioon). Kaiken kaikkiaan koko puunkorjuusysteemiä pitäisi kehittää yksinkertaistamalla hallintoa ja valvontaa, tehdä kontrollia läpinäkyvämmäksi, sekä kehittämällä markkinoita, (markkinointia) antamalla vapaan kilpailun vaikuttaa myös maan rajojen ulkopuolelta. Metsäpolitiikkaa pitää kehittää sekä luoda yksityismetsälaki (joka onkin nyt työn alla EU:n toimesta). Oikeastaan teknilliset kysymykset eivät ole vaikeita vaan tahto ja halu kehittää kestävästi. Sekä ymmärtää mikä on kestävästi. Tärkeintä tulevaisuuden kannalta edellä olevien lisäksi on koulutus sekä erillisen metsänhoitojärjestelmän kehittäminen jolle kuuluu metsänhoitovastuu (ei sahureille) viljelyineen ja muine hoitotöineen. Sen jälkeen on helppoa sahata pyörösahalla viljelypuut paikallisiin tarpeisiin ja kehittää luonnonmetsien puunkorjuuta (tiet) vientiin sekä viilutukseen ja muuhun jalostukseen mutta ei käsisahalla sahattavaksi.

Teknisesti lyhyellä aikavälillä voi lankkusahureitten elämää parantaa panostamalla laatuun, opettamalla laatuajattelua työnjohdolle, työntekijöille oikeita työtapoja ja tehokasta sahan kunnostusta. Työn ohella tapahtuva kenttäkoulutus täytyy tapahtua paikallisten työnvalvojien opastuksella niin että he auttavat ja neuvovat maanmiehiään omalla kielellään. Myöskin ottamalla käyttöön asialliset kahvat käsisahaan voidaan työtä helpottaa, laatua parantaa, sekä pidentää sahan elinikää huomattavasti ja siten myös taloudellisuutta parantaa. Erittäin tärkeä mutta vaikea osa-alue olisi markkinoinnin kehittäminen. Nyt tuotetaan vain 14 jalan 2"x6" lankkua koska oletetaan ja tiedetään ettei mikään muu mene kaupaksi. Kun pitäisi puu sahata laatu ja volyymi maksimoimalla parhaiten ostajan tarpeisiin sopivaksi. Tämä osa-alue on niin vaikea ettei siihen varmaan saa muutosta mikään muu kuin markkinoinnin vapauttaminen niin että vienti vapautetaan ja ulkomaalaisten investoijien annetaan osallistua puun tuotantoon.

Lintubongarina. Paikantaminen eikä lähestyminenkään aiheuta ongelmia. Lajin yleisyys sekä elinympäristön uhanalattomuus tässä maassa takaavat maallikollekin mahdollisuuden löytää lintuja jotka olisivat harvinaisuuksia Suomessa. Taidan sittenkin pitäytyä Fazerin sinisessä....

Köyhälistön kärsimystä kun hotellinomistajan kakkosautokin on vaan kasipuolikas v-12 bemari

Ykkösauton eli kuussatasen mersun erikoispyörät, 18 tuumaa 45 % profiililla Kampalan kuoppaisille kaduille ja maaseudun sorateille!?? Vaikuttaa kuin toiset olisi tuomittu rikkauteen.

Mennyttä loistoa, köyhän miehen Porsche

Kampalan liikenteen sujuvuutta. Aika menee ruuhkissa kärsiessä ja sitten ollaan niinkuin oltais tehty töitä kun ollaan illalla väsyneitä ja koko päivä oltu jossain (työmatkalla....)

Tuoretta hyvää

Lihanmyyjät valmiina....

Korjaamon pojat toiminnassa?!

Logistiikkaa....

Siirtomaatyyliä

Free market economy,markkinatalous valtaa...

High Forest

Järjetöntä tuhlausta..

jota hiiltämiseksi kutsutaan (lähinnä tuhkausta....)

..tuhlaus senkuin jatkuu...

..ja jatkuu kovalla työllä...

primitiivisissä oloissa alle minimipalkan

tuottamalla olematonta laatua...

...joka loppukin tuhotaan väärällä varastoinnilla perustamalla sieniviljelmiä.

Ennen oli toisin

Kauan sitten oli tehdas "Budongo Sawmills"; saha, vaneritehdas, kyllästyslaitos,lastulevy- ja huonekalutuotanto, 400 työntekijää ja loistava tulevaisuus...

..tulevaisuudessa viidakko kuitenkin valtasi omansa takaisin, luonnon kiitos menneille poliittisille johtajille, joitten joskus hyvinkin kovien arvojen politiikka tuottaa tarkoituksettomasti pehmeitä arvoja ja näyttävää luonnonsuojelua! Alueella nykyisin simpanssien reservaatti ja tutkimuskeskus.

.. saha on vaiennut - ei tullut pysyviä vahinkoja...

..vai tuliko...- Tuomittu köyhyyteen?

---------

Tietämättömyys, taitamattomuus käyvät käsi kädessä kouluttamattomuuden kanssa. Igland'in aivan erinomainen vinssi roskapytyssä.

“A modern, competitive, efficient and well-regulated forest products processing industry will be promoted in the private sector !- Forest National Plan.

Improving the quality of life of the poor: The NPF will secure access by marginalised groups to natural resources for fuel wood, building materials, grazing, and improve management of natural forests in Forest Reserves and private forests? This will greatly reduce the vulnerability of poorest groups to shocks and stresses???

Joskus näkee jotain tuloksiakin eli konsultin yli kymmenen vuotta sitten tekemä ja myymä sulky vielä jokapäiväisessä käytössä auttamassa puunkorjuussa istutusmetsässä. Alkuperäisenä ilman mitään korjauksia, jopa ensiasennusrenkailla. Eli laadun merkitystä ei voi ylikorostaa, se on vähimmäisvaatimus joka on hankintahintaa paljon tärkeämpi tekijä koska "halpa vasta tuleekin kalliiksi". Tarinoita on kuultu paikallisesti tehdyistä kopioista jotka kestivät kymmenen minuuttia. Johtopäätöksenä oli "että huono on idea..."

Soveltuvaa teknologiaa, Ehkä se on tätä tasoa mitä nytkin tarvittais mikä oli arkea 60-luvulla?

Appropriate technology? Is it better to return to sixties?

---------

Ei hämähäkki vaan Internet tulossa....

---------

Ei manalan vaan rannan vahti.

Kaunista kalastajasaaren rantaa

Lumoavan kaunista tropiikkia

-----

...takana loistava tulevaisuus..

 

Forest Consultant